Nu har jag åkt till området regelbundet
kanske 5 år eller mer nu.
Den rör mitt innersta lite olika varje gång,
naturen är bara så förlåtande och
botar sig själv, det gröna tar över men
ännu kämpar de rotlösa stammarna och
försöker hålla sig uppe även om barken ramlar och
träden blir silvriga vackra och stolta.
Vill gärna ha sällskap att titta på månen
och försöka våga stanna lite kvar efter mörkret
men lite läskigt ensam..
så våga kom och gör mig sällskap..
-------------
Olen kulkenut alueella jo monia vuosia säännöllisesti
jopa 5 vuotta ja enemmänkin ja aina löytyy uutta
ihmeteltävää, juurettomat puut seivovat uljaina
yrittäen pysyä pystyssä hopeanhohtoisine kylkineen .
Alue koskettaa jotenkin sisintäni joka ainoa kerta,
tällä kertaa yksin liikkeellä ja
kokemus oli voimakkaampi ja syvempi.
Olisin viipynyt pitempään ja vaikka iltaan
jos ei olisi paleltanut sormia ja muutenkin.
Maakuupussi ja seuraa ja lämpimät vaattet niin lähtisin heti katsomaan kuuta,
tiedän siihen oikein hyvän paikankin.
Uskallatko vai Pitääkö mennä itsekseni, no ei kai sentään ?
Ilmoittele jos haluat tulla kaveriksi ..
Oletpa niin kaukana, etten kaveriksi saata tulla, mutta uskaltaisin kyllä.
SvaraRaderaOlikin upeaa katsella noissa maisemissa kuuta ja yön saapumista.
Mielenkiintoinen maisema
Kumpa olisitkin lähempänä, uskon että juttua riittäisi ja viihtyisimme. Saattaa jäädä tekemättä vaikka nyt olisi ollut kuutamoa mutta pidän asian mielessä ja yhtäkkiä vaan pakkaan autoon tavaraa ja lähden yksin.. pääsenhän autoon nukkumaan jos pelottaa. Kiitos sanoistasi, juuri tuollaista kaipasin että
Radera