Strömmar / Kuohuja

 Ännu en gång så hittade jag mig stirrandes på forsen och

fick helt nya bilder.

När jag var liten så hade vi c 50 m till forsen,

den hördes alltid, sommar som vinter.

Så fort jag kunde gå så hade jag tagit mig till bron över forsen,

hade suttit där på kanten o sparkat med benen o stirrat ner.

Storebror hade försökt hålla mig därifrån,

han hade tydligen en käpp till hands om jag inte skulle lyda.

Egentligen konstigt att jag inte trillade ner.

Livet var väldigt annorlunda då på slutet av -50 talet

på en liten by på landsbygden i Finland.

---------

Taas kerran löysin itseni tuijottamassa kosken kuohuja ja

sain ihan uusia kuvia.

Syntymäkodissani oli vain 50 m koskelle

joka kuului aina,niin kesällä kuin talvella.

Heti kun opin kävelemään olin tepsutellut kosken yli

menevälle sillalle ja istunut siihen reunalle ja

heilutellut siinä jalkojani ja tuijottanut kuohuihin.

Isoveljeni joka on 3 v vanhempi oli paimentanut minua kepin kanssa

yrittäen saada minua pysymään poissa sieltä.

On se kyllä merkillistä etten ollut pudonnut alas.

Elämä oli tosiaankin niin erilaista silloin

-50 luvun loppupuolella

pienessä kylässä Suomessa.